Kirjoita Googlen hakukenttään ensi kerralla sana vaasalaisia ja klikkaa!



Keskustelu käynnissä!
Keskustelu Sportista kuumentaa!


keskiviikkona, maaliskuuta 30, 2005

Rafla Hesburgerille

Mielikuva pizza- ja roskaruokakaupungista vahvistuu

Mielikuva Vaasasta pizzanpurijoiden, hampurilaisten jyrsijöiden ja kahvinkittaajien kotikaupunkina vain vahvistuu entisestään kun Burger-In Oy osti tiistaina 29.3 päivätyllä kaupalla ns. Raflan kiinteistön SPR:n suomalaiselta osastolta.


Toukokuun puolivälissä avattava uusi ”hampparipaikka” sijoittuu välittömästi Hartmannin talossa sijaitsevan ”Mäkkärin” viereen. Burger In OY:n toimitusjohtaja Aarne Ahon mukaan tämä on vain hyvä asia. ”Nyt asiakas voi valita jommankumman paikan”.

Tämä on todennäköisesti pelkkää kosmetiikkaa. Hesburgerin ainoana tavoitteena on pudottaa kilpailija pelistä, sillä Vaasan volyymi ei millään riitä kahdelle suurelle hampurilaisravintolalle.

Tilanne on McDonaldsin kohdalla vähintäänkin kinkkinen, varsinkin kun ravintolaketju luopui ajatuksesta rakentaa ”drive in” tyyppinen hampurilaispaikka Hietalahden urheilukentän paikoitusalueelle. Ennuste ei mäkkärille hyvää lupaa.

Roskaruokakaupunki
Mielikuva roskaruokakaupungista vain vahvistuu nyt tehdyn kaupan jälkeen kun City Marketin edessä sijaitsevaan pömpeliin tulee kevään kynnyksellä pizzeria. Vieraspaikkakuntalainen näkee Vaasan roskaruokakaupunkina, missä on Suomen kallein kahvi.

Mielikuva ei ole hääppöinen ”EU:n kulttuuripääkaupungiksi” profiloituvalle Vaasalle. Ehkä EU:n piiristä löytyy jokin toinen epiteetti, joka sopii paremmin Vaasalle?

Vaasaan pitää tässä tilanteessa saada kunnollinen pihvipaikka. Joko niin että se perustetaan jonkun nykyisen ravintolan tiloihin tai sitten kysymykseen tulee aivan uusi paikka. ”Tulevassa” kulttuuripääkaupungissä täytyy olla ainakin yksi gourmet-tasoinen ruokapaikka.

Ketjureaktio
Raflan kiinteistön siirtyminen Hesburgerille on vain osa torin välittömässä läheisyydessä meneillään olevaa ketjureaktiota. Hesburgerilta vapautuneisiin tiloihin avataan ruotsalaisen JC vaateketjun 11. myymälä Suomessa. JC on erikoitunut nuorisomuotiin, lähinnä farkkuihin.

Muita muutoksia ovat mm. Kaluste IN`n muuttaminen Vaasapuistikolle bibin tiloihin, bibin muuttaminen Kultakeramiikan tiloihin Hartmannin taloon jne. Katso alempana olevasta jutusta.

Aikaisempi ”juoru” siitä, että Jarmo Valtari avaisi pizzerian City-Marketin edessä olevassa kioskissa, ei ilmeisesti enää pidä paikkaansa.

Wasa Galleria
Waasa Galleria on nyt se kohde Vaasassa, mihin suuntautuu suurin mielenkiinto. Päivän kysymys kuuluu tietysti, menikö Waasa Gallerialta JC ohi suun, vai eikö JC:n tyyppinen vaatetusliike sovi lainkaan gallerian piirustuksiin. Ulkopuolisin silmin kun näyttää siltä, että Gallerian keskeinen tila on suunniteltu nimenomaan vaatetusliikettä varten. Aika näyttää.

Ota kantaa ja anna palaa! Klikkaa alapuolella olevaa comments linkkiä ja jätä mielipiteesi Vaasasta roskaruokakaupunkina. Voit lähettää jutun myös kaverillesi klikkaamalla kirjekuoren kuvaketta.

maanantaina, maaliskuuta 28, 2005

Nälkä

Rakastetuin vaasalainen opettaja

Vateeni, Koppelo, Vektori – monet opettajat ovat saaneet osuvan köllinimen. Vaasalaisten opettajien joukossa on kuitenkin yksi ylitse muiden. Hän on Nälk eli kuvaamataidon opettaja ”Tanu” Tauno Manninen. Nälkä oli eläessään kaupungin rakastetuin pedagogi.

Nälkätaiteilija
Vaasalainen muistihirmu, Olavi Oksanen, muistelee Nälkää Vaasan Lyseon muistelmateoksessa ”Oi niitä aikoja” näin:
”Piirustuksenopettaja Tauno Manninen siirtyi eteläisimmiltä leveysasteilta Vaasan levyesasteelle vuonna 1934. Aluksi hän toimi kaksi vuotta Vaasan suomalaisen lyseon virkaatoimittavana piirustuksen ja kaunokirjoituksen opettajana sekä vuodesta 1936 viran vakinaisena haltijana vuoteen 1952, jonka jälkeen hän oli vastaavassa virassa Vaasan tyttölyseossa eläkkeelle siirtymiseensä vuoteen 1972 saakka.”

Päivätyönsä lisäksi Tanu ehti toimia useiden teattereiden, mm. Vaasan Työväenteatterin lavastajana ja Vaasan työväenopiston piirustuksen opettajana. Tämän lisäksi Tanu Manninen kuvitti mm- vaasalaisia joululehtiä ja muita tilapäisjulkaisuja.

Nälkä
Tanu oli ulkoiselta olemukseltaan pieni, jopa hintelä ja hänellä oli kuoppaiset kasvonpiirteet. Ilmeisesti juuri tästä syystä hän sai jo alkuaikoina haukkumanimen ”Nälkätaiteilija”, joka sitten aikojen saatossa liudentui Näläksi. Alun perin ilkeilyksi tarkoitettu nimi muuttui kunnianimeksi. Nälän vaimo, joka oli myös opettaja, kantoi tietysti korkonimeä Jano.

En enää tarkkaan muista milloin opin tuntemaan Tauno Jaakko Jalmari Mannisen, mutta arvelen sen tapahtuneen joskus 1960-luvun viimeisinä vuosina, jolloin hän oli vielä opettajan toimessaan. Tuttavuutemme kesti aina hänen kuolemaansa saakka. Meistä tuli ns. ”hyvänpäivän tuttuja”. Aina kun tapasimme, oli seurauksena pitkä keskustelutuokio, jopa vielä silloinkin kun Tanu ei enää jaksanut kunnolla kävellä, vaan oli liikkeellä polkupyöräänsä taluttaen. En tiedä on havainto oikea, mutta en nähnyt hänen koskaan ajavan polkupyörällä. Ehkä polkupyörä vastasi muiden rullaattoria.

Miltei jokainen keskustelumme koski vaasalaisuutta ja Vaasan historiaa nähtynä vaasalaisen taiteilijan silmin. Tanulla oli fantastinen muisti ja hän kertoili mielellään anekdootteja, joskus jopa pikkuhävyttömiä, vaasalaisen taiteilijayhteisön elämästä. Tanun puheesta välittyi kuva, että vielä 1960-luvun alussa vaasalainen taiteilijayhteisö oli verrattain tiivis. Yhteisön sisällä järjestettiin säännöllisesti juhlia ja inspiroituja tilaisuuksia, joiden aiheena saattoi olla vaikkapa ”itämainen budoaari”.

Tilaisuudet lavastettiin useimmiten Kauppapuistikolla nykyisen Citymarketin tontilla sijainneeseen Nyblinin valokuvaamon ateljeeriin. Muutaman kerran Tanu näytti valokuluvia näistä tilaisuuksista. En mene nyt vuosikymmenten jälkeen vannomaan, mutta olin tunnistavani valokuvista ainakin Tanun, Saimi Alapotin, Einari Uusikylän, Veikko Takalan. Joskus kuvassa oli mukana myös ateljeerin isäntä, valokuvaajamestari Eskil Eklund, joka itsekin maalasi.

Kakkii rakastivat Tanua
Toinen leimallinen piirre näille katutapaamisille oli se, että ne keskeytettiin lukemattomia kertoja. Lähes aina keskeyttäjänä oli varttuneempi, mutta joskus myös nuorehko vaasalainen nainen, joka halusi vain sanoa jotain ystävällistä Tanulle. Näissä kohtaamisissa vallitsi lämmin ja aurinkoinen henki. Näki selvästi että Tatu oli tehnyt lähtemättömän vaikutuksen nuoreen vaasalaisen koulutyttöön. Hämmästyttävintä tässä oli se, että Tanu myös tunsi ja muisti useimmat häntä tervehtimään tulleet ja luonnehti aina ”tyttöjä” jollakin ystävällisellä lauseella heidän poistuttuaan.

Tanun mukana poistui Vaasasta jotain hyvin oleellista, persoona, josta voidaan sanoa, että ”kaikki rakastivat Tanua".Manninen kuoli 25.5.2002

Toki Vaasassa on vaikuttanut ja vaikuttaa lukuisia muitakin opettajapersoonallisuuksia, jotka kantavat korko- ja köllinimensä kunnialla tai hammasta purren. Kaikista heistä olisi mukava kuulla lisää.

Linkit
Lysen vuosikirja 2002-2003
Nälkä 90 vuotta

Ota kantaa ja anna palaa! Klikkaa alapuolella olevaa comments linkkiä ja jätä muistosi Tanusta ja kerro myös muistamistasi opettajien lempinimistä. Voit lähettää jutun myös kaverillesi klikkaamalla kirjekuoren kuvaketta.

lauantaina, maaliskuuta 26, 2005

Sportin fanit

Fanit saavat huutia nettifoorumilla

Näin painajaisunta, että olin joutunut linja-autoon
Sportin fanien kanssa matkalla Kokkolaan

Sportin fanit ovat ääliöitä
Suomi24 keskustelualueella puidaan Sportin fanien käyttätymistä:
” Olin seuraamassa tiistai-iltana (15.3.2005) Kokkolan jäähallissa Hermeksen ja Sportin välistä play off-ottelua, jossa Sportin fanit osoittivat idioottimaisuutensa. Sinänsä on hyvä, että omaa joukkuetta kannatetaan raivokkaasti ja tosi hyvä, että viitsitään lähteä vieraspaikkakunnalle seuraamaan omien edesottamuksia, mutta vaasalaisilta ovat käytöstavat todellakin hukassa”

Suomi24
Sportin fanit kotisivu
Sportfanit foorumi
Ota kantaa ja anna palaa! Klikkaa alapuolella olevaa comments linkkiä ja jätä mielipiteesi Sportin Fanien käyttäytymisestä. Voit lähettää jutun myös kaverillesi klikkaamalla kirjekuoren kuvaketta.


Leif Färding

Kaksikymmentäyksi vuotta Lefan kuolemasta


"Me olemme niitä ihmisiä,
joista te varoititte meitä"

En tiedä onko lause Leif Färdingin itsensä keksimä, mutta lausetta hän toisti useasti 60-luvun ja 70-luvun yleisötilaisuuksissa. Lefa nautti hätkähdyttämisestä. Tämän periaatteen hän vei loppuun saakka. Leif Färding löytyi Gerbystä Stårbergetin metsästä jäätyneenä huhtikuussa 1984. Vainaja otsalla oli sammunut kynttilä. Lefa oli asettunut hangelle omasta tahdostaan.

Erilainen poika
En kuulunut Lefan läheisiin tuttaviin, mutta vaasalaisena tiemme risteilivät usein. Muutaman kerran istuin hänen kanssaan kaljalla Birrassa ja kerran hän vieraili luonani. Asuimme myös Helsingissä samaan aikaan ja tapsimme sattumoisin muutaman kerran. Leif kiinnosti minua persoonana ja nyt vuosikymmeniä jälkeenpäin huomaan, että olen tehnyt hänestä muutamia tarkkoja havaintoja.

Leifin varsinainen hovi koostui vaasalaisista nuorukaisista Reima Luukkanen, Hannu Koivisto ja Bosse Viitanen. Jos aivan oikein muistan, niin samassa seurassa nähtiin myös Ilmari Valkama ja Ari Holtti. Poikien kantapaikka oli vanha ”Birra” Kauppapuistikolla. Tämän lisäksi pojilla oli jonkinlainen kämppä Korsholmanpuistikolla. Muita kokoontumispaikkoja oli ainakin kaupunginkirjaston kellarissa ollut loukko.
Lefa taisi myös käydä kirjaston toisessa kerroksessa sijainneessa ”Psyke”-kirjastossa. Kysymyksessä lienee ollut Vaasan Teosofisen yhdistyksen yksityinen kirjasto ja kokoushuone.

Lefa kiinnitti huomiota jo ulkonäöllään. Hän oli langanlaiha. Ryhti oli veltto ja tavaramerkiksi kohosivat samettihousut, liian suuri villapaita sekä ylipitkä kaulaliina. Itse asiassa kysymyksessä olivat boheemin yleisimmät tunnusmerkit. Lefalla oli myös 60-luvun tyyliin ”enkelinhiukset”. Lefan ääni oli ohut, venyttelevä ja nasaaliin vivahtava. Näiden lisäksi nuoren miehen habitukseen kuului kirjanippu, jota hän kanniskeli kaikkialla mukanaan.

Pääsin pariin otteeseen kurkistamaan nipun sisältöä. Kirjoja tai kirjailijoita olivat ainakin Timo K. Mukka, Herman Hesse, George Iwanowitsch Gurdjeff, Krisnamurti, Lobsang Rampa (Kolmas silmä) ja Aldous Huxley (Sääli uutta sukupolvea). Näistä varsinkin Huxley tuntui kiinnostavan Leiffiä kovasti. Huxleyssä Lefaa kiinnosti erityisesti kirjailijan vapaamielinen käsitys kemiallisista mielenmuuttajista. Paikallinen urbaani legenda kertookin, että Lefa ehti nuoruudessaan kokeilla myös erivärisiä pillereitä.

Tämä jälkimmäinen piirre tuli esille eräänä sunnuntai iltapäivänä Vaasan kaupunginkirjastossa järjestetyssä keskustelutilaisuudessa (aihetta en enää muista) kun Lefa ilmoitti olevansa kaupungin ensimmäinen ja ainoa mods. Käsite oli kaikille läsnä olijoille tuntematon ja keskustelussa mukana ollut Jorma Ojaharju epäili, että Lefa on ottanut vääränvärisen pillerin. Pillereitä tai ei, mutta se tuli henkilökohtaisestikin todistettua, että Lefa pössäytteli hasista, jos vain siihen oli tilaisuus.

Helsingissä
Muutimme Helsinkiin samana päivä kuusikymmenluvun lopussa toisistamme tietämättä. Tapasimme sattumoisin Vanhan Kellarin rappusilla. Leif sanoi muuttaneensa Helsinkiin, koska halusi runoilijaksi. Lefa saavutti aseman ”Vanhan” kantapöydissä vain muutamassa päivässä. Pian vakiintuneeseen pöytäseurueeseen kuuluivat ainakin Kalevi Seilonen, Pekka Antti Aunus Kejonen, Leo Lindsten, Ahti Susiluoto, Ahti Lavonen ja hänen vaimonsa. Joskus pöytäseurueessa nähtiin myös dandymaisesti pukeutunut Hans Selo ja Jorma Ojaharju sekä tuntemattomaksi jäänyt vaalea Leena. Joskus myös Carolus Enckell ja J.O. Mallander. Muutaman kerran pöytäseurueessa nähtiin myös tummahiuksinen kiltti opiskelijatyttö, josta tuli Lefan vaimo.

Minä en pöytään koskaan istunut, sillä minua kiinnosti siihen aikaan eräs Ylioppilasteatterin näyttelijätär, joka sittemmin saavutti mainetta aikansa radikaalina. Suhteesta ei kuitenkaan sen valmiimpaa tullut.

Myöhemmin Lefa siirtyi arvolleen paremmin sopivaan Kosmokseen, minne aikaisemmin oli siirtynyt myös Jorma Ojaharju. Kosmoksesta tihkuin aina silloin tällöin anekdootteja ”Vanhalle”. Yksi niistää kertoo, että saatuaan uuden kirjansa lämpimäiskappaleen Lefa kiiruhti Kosmokseen ja kertoi läsnäolijoille, että ”Oikeastaan minua ei tunneta runoilija Suomessa lainkaan, mutta Tiibetissä sitäkin paremmin.”

Useimmiten vain tervehdimme kun kohtasimme, mutta emme jääneet juttelemaan. Kerran tapasimme Kirkkokadulla. Lefalla oli kainalossaan paksu nippu anarkistisia lehtiä, joissa oli hänen kirjoituksiaan. Lehdet oli painettu saman kadun varrella sijainneessa ”Tricontin” painossa. Osoite oli muistaakseni Kirkkokatu 2. Koska oli lämmin kevätpäivä, Lefa houkutteli minut läheisessä Pohjoisrannassa sijainneen laivan, Eilan, kannelle ottamaan aurinkoa. Vietimme päivän laiskasti keskustellen. Se olikin viimeinen kerta kun näin Lefan ennen kuin sitten Vaasassa 80-luvun alussa. Vuosi lienee ollut 1971 tai -72.

Takaisin Vaasaan
Lefa palasi takaisin Vaasaan joskus 1980-luvun alkuvuosina niin kuin minäkin. Mies oli täysin muuttunut ja tuleva kohtalo oli aavistettavissa. Lefa pukeutui huomiota herättävän konservatiivisesti. Varsinkin kylmään aikaan hänelle oli vaalean keltaruskea pitkä takki, siistit housut ja jalkineet ja päässä turkislakki, jonka mallia kutsutaan kansan suussa ”elefantinvituksi”. Asua täydensi ohut kävelykeppi, jolla Leif miekkaili joskus yksikseen jopa kauppatorilla. Muutama kaupunkilainen sai myös maistaa kepistä jos joutui pahana päivä Lefan maalitauluksi.

Tämän ajanjakson aikana keskustelin yhden ainoan kerran Lefan kanssa. Keskustelu oli lyhyt ja jätti oudon tunteen.. Lefa sanoi jotain sellaista, että näytelmä loppuu pian ja esirippu sulkeutuu, mutta aplodeja ei vain kuulu.. Aavistin että kysymyksessä on jonkinlainen käännekohta, niin kuin sitten olikin.

Hippisukupolven runoilijaksi sanottu Leif Färding (1951-1984) ehti liki kolmetoista vuotta kestäneen uransa aikana julkaista neljä kokoelmaa, viides ja kuudes ilmestyivät postuumina. Esikoiskokoelma, Maailmaa minä rakastan ilmestyi 1971. Luominen 1972, Olen onnen poika 1973, Levoton oksa, keinuva sydän 1977, Ihan kuin ihminen kuuntelisi 1984.

Leif Färding syntyi Gävlessä Ruotsissa 21.5. 51. Hänen kuolinpäiväkseen on merkitty 23.11. 83. Stårbergetin metsästä hänet löydettiin seuraavan vuoden keväällä. Lokakuun 11.päivänä 2001 Stårbergetin metsikköön johtava polku kastettiin Leif Färdigin poluksi.

Valitettavasti en voi elämäkertakirjureille tarjota tämän enempää. Liitän tähän löytämiäni linkkejä Leif Färdingin elämästä.

Linkkejä:

Leif Färding was a good man
Leif
Leif Färding ja Ilpo Tiihonen
Vanha toveri kirjoittaa
Leif Färdiginpolku

Ota kantaa ja anna palaa! Klikkaan alapuolella olevaa comments linkkiä ja jätä oma viestisi Lefasta. Voit lähettää jutun myös kaverillesi klikkaamalla kirjekuoren kuvaketta.

torstaina, maaliskuuta 24, 2005

Varastotilaa

Mitä tehdä kun säilytystila loppuu?
Vaasasta ilmeisesti puuttuu yritys, joka tarjoaa lämmintä varastotilaa esimerkiksi koti-irtaimiston varastoimiseen. Olisiko Kruunumakasiinista tällaiseksi varastotilaksi? Esim. minulla on rompetta, jota en koskaan käytä, mutta en henno poiskaan heittää.

Lapset lähtevät maailmalle ja vanhemmat muuttavat pienenpään asuntoon. Pian huomataan että rakkaille huonekaluille, jotka on säästetty lapsille, ei löydy edullista lämmintä varastotilaa. Tai perhe muuttaa ulkomaille pariksi vuodeksi ja haluaa vuokrata kotimaassa olevan asunnon kalustamattomana. Koti-irtaimistolle vain ei löydy säilytystilaa.

Näitä variaatioita on satoja. Joskus voi olla tarve säilyttää talven yli vain autonrenkaat tai suksiboxi. Joskus äänilevy, cd- tai kirjakokoelma paisuu aivan liian isoksi. Ongelma tulee helposti eteen 1990-luvulla rakennetuissa asunnoissa, missä ei enää ole perinteistä vintti ja kellaritilaa. Mikä siis neuvoksi?

Vaasasta tiedän sen verran, että Maasillan takana oleva Lytzin rengasliike säilyttää kohtuu hintaan autonrenkaat sesonki kerrallaan. Muusta vastaavasta vaasalaisesta palvelusta en tiedä.

Pieni googlettaminen sanoilla varastotilaa, varastointia, säilytystilaa, varasto, itsepalveluvarasto, kotivarasto, minivarasto, omavarasto, varavarasto, lämmintä varastotilaa, tuo asiaan kummasti lisävalaistusta. Varsinkin pääkaupunkiseudulla ovat varastotilaa tarjoavat palvelut jo varsin kehittyneitä. Parhaimmat palvelut kertovat netissä laajasti ja monipuolisesti palveluistaan sekä antavat ymmärrettäviä vinkkejä tilaa tarvitseville.

Tässä pari nyrkkisääntöä: Ford Taunus pakettiautoon mahtuvat tavarat mahtuvat 3:n neliömetrin varastotilaan tiiviisti pakattuna tai kahden huoneen ja keittiön tavarat mahtuvat pohjapinta-alaltaan 3-4:n neliömetrin varastotilaan. Vastaavasti 4h ja keittiön koti-irtaimisto mahtuu pohjapinta-alaltaan 6-10 neliömetrin tilaan.

Pieni lista säilytettävistä tavaroista
Urheilu- ja vapaa-ajan välineet
Suksiboksit
Huonekalut
Autonrenkaat
Polkupyörät
Kirjanpitoaineiston säilytys
Kausituotteet
Mainosmateriaali
Konttoritarvikkeet
Työkalut

Tutki konseptia:

Itsepalveluvarastot
Varastotilaa
Bunkkeri.fi (autot)

vaasalaisia sivusto” haluaa palvella vaasalaisia yhteistyössä vaasalaisten kanssa. Jätä kommenttiosuuteen tiedot tietämistäsi vaasalaiista palveluista tai kohtuullisen ajomatkan päässä olevistä palveluista. Jätä myös kommenttisi jutusta.


Ota kantaa ja anna palaa! Klikkaan alapuolella olevaa comments linkkiä ja jätä anonyymiviesti tai viesti omalla nimelläsi. Voit lähettää jutun myös kaverillesi klikkaamalla kirjekuoren kuvaketta.

tiistaina, maaliskuuta 22, 2005

Vaasan historiaa

Löydä paikallishistoria netistä

Suomen ensimmäinen polkupyörä nähtiin Vaasan torilla kansallisrunoilijamme pojan, Lorenzo Runebergin ajamana, syyskuisena iltana vuonna 1869. Tieto on peräisin Mikon nettisivulta Vanhat Vaasalaiset Velot. Sivu todistaa, että kuka tahansa meistä voi olla paikallishistoroitsija.


Velocipedia kutsuttiin alkuvaiheessa ”pikajalaksi”.
”Polkupyörän oletetaan kehittyneen lasten keppihevosesta. Kepin päähän laitettiin pyörä ja varsinainen ratkaiseva keksintö oli toisen pyörän lisääminen leluun.”

Heikki Kuva, Kaksipyöräisten Vuosisata, Suomen Polkupyörä- ja Mopediteollisuusyhdistys ry, 1988.

Ensimmäinen tunnettu maininta polkupyörästä Suomessa on Helsinfors Dagbladetissa 9.9. 1868, jossa pyörien kerrotaan tulleen suureen muotiin Pariisissa. Seuraavana kesänä pyörä nähtiin ainakin Vaasassa, Jyväskylässä, Kuopiossa ja Porvoossa.. Erittäin mielenkiintoinen on tieto, jonka mukaan Vaasassa nähtiin saman vuoden toukokuussa ”erään tehtailijan tekemä kolmipyöräinen”, jolla mekaanikko Nessler oli ajanut Maalahdesta Vaasaan.

-Pyörävalmistus sai alkunsa kokoonpanolla. Lähes jokainen urheiluliike ja rautakauppa (Vaasassa) ostivat tukkureilta pyörän osat ja valmistivat omaa merkkiään, kirjoittaa Mikko.

Juuri tässä on sivun viehätys. Mikko on kerännyt ilmeisesti kattavan kokoelman vaasalaisia polkupyörän kokoajia, valmistajia ja paikallisia merkkejä sivulleen. Vanhat Vaasalaiset Velot sivu on erinomainen esimerkki ”tavallisen vaasalaisen” paikallishistorian harrastuksesta.

400 juhlavuosi
Mikon lisäksi vaasalaisista paikallishitoroitsijoista tunnetaan etu- ja sukunimellä mm. Jussi Kangas, Kaarlo Autio ja Eija Piispala. Kaikki ansioituneita paikallishistoroitsijoita. Lisää löytyy Vaasa opiston ”Vaasa 400-piirin” julkaisuista.

Näiden lisäksi tiedetään, että esimerkiksi palosaarelainen Jussi Takkula on kuvannut vuosikymmenien aikana ehkä tuhansia kuvia Palosaaresta. Jussin työtä ei kuitenkaan ole millään tavalla palkittu. Tässä vinkki apulaiskaupunginjohtaja Bengt Strandinille. Ei ole mitään tolkkua siinä, että tunnustus myönnetään postuumisti., Se kertoo vain siitä, että ihmisen elinaikana ei ole hänen työtään osattu arvostaa ja postuumi tunnustus on itse asiassa oman häpeän tunnustamista. Jussi on kulttuuripalkintonsa ansainnut.

Vaasan kulttuuripäättäjien olisi syytä muistaa myös nimet Mikko Julkunen ja Unto Heinonen ja kysyä, olisiko heillä jotain annettavaa arkistoistaan kaupungin 400-vuotis juhlavuoden tarjontaan. Sama koskee tietysti Eero Murtomäkeä.

Lost City of Vaasa Tällä kadonneesta Vaasasta kertovalla sivulla on vanhoja lehtivalokuvia entisaikojen Vaasasta eli rakennuksista, joita ei ole ollut olemassa enaa vuosikymmeniin. Sivu herättää välittömästi ajatuksen siitä, että miksi mainiot vaasalaiset paikallispostikorttien keräilijät eivät ole laittaneet arteitaan nettiin. Tässä vihje Risto Saikkoselle ja Martti Haapalalle sekä muillekin keräilijöille.

Suorastaan huikaiseva on pääasiassa Reima Luukkasen kirjoittama kokonaisuus 60-luvun teineistä Vaasassa. Tapahtumista on niin vähän aikaa, että lähes kaikki aikalaistodistajat ovat elossa ja hyvässä vedossa. Luukkasen esimerkin soisi innostavan myös muita muistelemaan. Yksi potentiaalinen muistelija ”barrikadin ” toiselta puolelta on itseoikeutetusti Sami Hirvonen.

Mosaiikkia

Vaasalaisia sivun linkit
Tällä sivulla on noin 60 linkkiä Vaasan, vaasalaisten yritysten- ja -järjestöjen sekä yksityisen ihmisen historiaan. Sivuja on varmasti paljon enemmän, mutta ne ovat hankalasti löydettävissä. Omalle asialleen palava harrastaja ei ensimmäiseksi ajattele löydettävyyttä. Näin kiinnostava sivu saattaa jäädä vaikeasti, jopa kokonaan löytymättä hakukoneilla,

Toivonkin, että jokainen joka tietää historiasivun, joka ei ole linkkikokoelmassa, ilmoittaisi siitä tämän sivun ylläpitäjälle sähköpostilla. Linkki löytyy sivun vasemmasta laidasta, sivun yläosasta. Tehdään yhdessä ensivuodesta todellinen vaasalaisen paikallishistorian riemuvuosi.


Ota kantaa ja anna palaa! Klikkaan alapuolella olevaa comments linkkiä ja jätä anonyymiviesti tai viesti omalla nimelläsi. Voit lähettää jutun myös kaverillesi klikkaamalla kirjekuoren kuvaketta.

sunnuntaina, maaliskuuta 20, 2005

Asuntomessu domain

Vaasan asuntomessut domainnimet yksityiselle

Vielä muutama vuosi sitten netissä oli runsaasti juttuja siitä, kuinka yksityiset olivat rekisteröineet itselleen tunnettujen yritysten domainnimiä ja rahastaneet niillä suuriakin summia. Ajatus tuli väistämättä mieleeni kun sain vihjeen, että domainnimet www.vaasansuntomessut.fi ja vaasanasuntomessut, com ja net ovat yksityistä omaisuutta. Olisiko tässä rahastamisen paikka Vaasan kaupungilta?

Domainnimet omistaa Sundomissa toimiva web-yrittäjä Teppo Kangas. Kangas omistaa Waasa Zone nimisen yrityksen, jonka toimialaan kuuluu mm. web-sivujen rakentelu.

Ei rahastukselle
-En ole ajatellut myydä domaineja. Tarkoitus on tehdä mahdollisimman kattava palvelu, jossa olisi tyyliin "jokaiselle jotakin". Ideoitakin on jo
kertynyt monta sivullista. Se kuinka projektia lähdetään toteuttamaan muotoutuu lähiaikoina. Toivottavasti saan projektiin mahdollisimman paljon yhteistyökumppaneita myös kaupungin osalta. Olenkin jonkin verran ollut sinnepäin yhteydessä, sanoo Kangas

Kankaan mukaan tavoitteena on, että sivusto käynnistetään mahdollisimman pian ja tietoa ja infoa messuista päästäisiin jakamaan jo huhtikuun aikana. Kangas toistaa painokkaasti, että mistään rahastuksesta ei ole kysymys.

-Minulla ei ole mitään tarvetta tai tarkoitusta kilpailla kaupungin kanssa palvelusta, päinvastoin.

Sinänsä mielenkiintoinen juttu ettei Vaasan kaupunki heti hoksannut varata itselleen vaasanasuntomessut domainnimeä.. Minulle ajatus varata domainnimi itselleni syntui hetken mielijohteesta. En edes tiennyt domainin olevan vapaa. Näköjään minullakin on joskus tuuria.

Tuuria tai ei
Jos Vaasan kaupunki haluaa itselleen domainnimen vaasanasuntmeassut.fi, niin kuin kuvittelen, joutuu kaupunki harkitsemaan ostotarjousta tai yhteistyötarjousta. Waasa Zonen sivuja selaillessa vakuuttuu, että yrityksellä on riittävästi osaamista asuntomessuaiheisen portaalin rakentamiseen ja ylläpitoon. Kysymys on enää ideoista ja yhteistyökumppaneista. Toivotta asti asiasta ei synny erimielisyyttä Kankaan ja kaupungin välille.

Teppo Kangas on siitä täysin oikeassa että sivut on avattava jo huhtikuussa vaikka asuntomessut järjestetään vasta kesällä 2008. Oikein rakennettuna asuntomessusivut voisivat olla ensimmäinen reaalinen- ja virtuaalinen asuntomessu - asuntomessujen historiassa. Aiheen ympärille on erittäin helppo kehrätä jos jonkinlaista palvelua ja toimintaa. Toivotta asti hankkeeseen mukaan lähtevät omaavat runsaasti reipashenkistä perinteiset rajat ylittävää ajattelua.

Suvilahtiseuran sivut
Arvelin aikaisemmassa jutussani, että suvilahtelaisille ei ole omaa nettisivua. Suvilahtiseueran puheenjohtja Pirjo Andrejeff oikaisee ja kertoo, että yhdistyksellä on kotisivu:

-Suvilahtiseuralla on omat kotisivut. Osoite on http://www.suvilahtiseura.net . Sitä päivitetään koko ajan. Varmaankin laitamme sinne myös asuntomessuista sitten kun tiedämme siitä enemmän. Ehkä jo tänä keväänä pääsemme kaavaan tutustumaan. Ainakin yritämme kevätkokoukseemme toukokuussa saamaan lisätietoa suunnitelmista, kirjoittaa Andrefeff.

Suvilahtiseuran kannattaisi lisätä sivuilleen elementtejä, jotka auttavat sivun löytämistä. Vaasalaisten asukasyhdistysten sivuja etsivä ei ensimmäisenä hokaa käyttää sanojaa ”suvilahtiseura”. Tieto siitä, että Suvilahdessa on asukasyhdistys, jolla on omat nettisivut ei ole kiirinyt myöskään Vaasankaupungin webbisivuista vastaavien korviin.


Ota kantaa ja anna palaa! Klikkaan alapuolella olevaa comments linkkiä ja jätä anonyymiviesti tai viesti omalla nimelläsi. Voit lähettää jutun myös kaverillesi klikkaamalla kirjekuoren kuvaketta.

perjantaina, maaliskuuta 18, 2005

Kirje arkkitehdeille

Pelle Pelottoman matkassa osa I

Heikki Aitoaho ja Kaarle Viljanen

Suunnittelemanne Vaasan kävelykeskusta näyttää jo nyt varsin mukavalta tavallisen kadun tallaajan silmille, vaikka kaikki yksityiskohdat eivät vielä olekaan paikoillaan. Muutamaan seikkaan olen kiinnittänyt huomiota. Näistä tärkeimmät ovat kyltitys, viitoitus ja ilmoitustaulut.

Uusi kävelykeskusta vaatii minusta viitoituksen ja kyltityksen, joka sopii tyyliltään uuteen keskustaan. Kylteissä ja viitoissa voisi olla jokin juju tai vaikkapa värisymbolit, jotka ovat helposti omaksuttavissa. Sininen viittaa mereen, vihreä luontoon jne.

Tietenkin viitat, kyltit, ja kilvet voivat olla myös pieniä taideteoksia, jotka seisovat omilla ”jaloillaan”. Niissä voi olla grafiikkaa tai ne on tehty materiaalista, joka nostaa ne hyvin esille. Mikään ei tietenkään estä, etteikö niissä voi olla myöskin älyä. Miltä tuntuisi ajatus interaktiivisesta viitasta tai kyltistä, interaktiivisesta ilmoitustaulusta tai paneelista nyt puhumattakaan?

Tällaista jälkimmäistähän kokeiltiin ns. Vepsun kioskin edessä. Mutta aikakausi ja tekniikka eivät oikein sopineet yhteen. Nyt olisi ehkä interraktiivisen ilmoitustaulun oikea aika sen vahalla paikalla.

Liput ja banderollit
Osallistuin muutama vuosi sitten tilaisuuteen, missä ehdotettiin että Vaasan keskuskadun – siis Hovipuistikon ylle - laitettaisiin laivojen sigmnaalilippuja viestimään merestä ja merenkulusta sekä alueen kuntien ja järjestöjen lippuja symbolisoimaan Vaasaa oman alueensa taloudellisena ja henkisenä keskuksena. Miten tällainen ajatus sopii teidän pirtaanne?

Vielä ehdotan, että aivan kävelykadun ydinaukion reunaan, entisen VPS:n kioskin eteen tulisi jonkinlainen kohtauspaikka – PUNKT – se voisi olla pylväs taikka vain kadun pintaan maalattu ympyrä. Ympyrän reunoille istumapaikkoja. PUNKT toimisi siis ennakolta sovittuna, helposti löydettävä kohtauspaikkkana kaikille, jotka haluavat kohdata toisensa Vaasassa.

Hyvää päivänjatkoa
Vaasalainen

Pingviinien kokous

Poistettu vanhentuneena.

keskiviikkona, maaliskuuta 16, 2005

Juoruillaan

Torin ympäristö elää nyt ylikierroksilla

Minulle ei ole koskaan oikein selvinnyt mikä ero on huhulla ja juorulla. Elämä on opettanut, että juoru on tarkoituksellisen pahanilkinen kuulopuhe jostakin asiasta tai lähimmäisestä. Tässä jutussa on kysymys pelkästään myönteisistä kuulopuheista.


Huhu saa siivet
Syynä torinympäristön ylikierroksille ovat tyhjät ja tyhjentyvät tilat torin varrella. Suurimman mielenkiinnon kohteena on tietysti ns. Raflan kiinteistö. HMTT:n eli hevosmiesten tietotoimiston mukaan tiloihin muuttaa joko Hessburger tai Mäkkäri. Saman lähteen mukaan Hessu on vahvemmilla kuin kilpailijansa. Itse toivon, että tiloihin muuttaisi Mäkkäri. Ei siksi että jotenkin rakastasisin Mäkkärin roskaruokaa, vaan siksi, että näin vapautuisi upeata tilaa jollekin vielä paremmalle, joka voisi olla vaikkapa Vaasan ensimmäinen kunnollinen pihvipaikka.

Mäkkärin edessä sijaitseva Free Record Shop tyhjenee 1.4 mennessä. Mitään loppuunmyyntiä tuskin tulee. Ovet vain suljetaan ja levyt siirretään yrityksen muihin kohteisiin. Kiinnostavin kysymys on tietysti, että mitä tilalle? Niin mitä? vaasalainen ei osaa sanoa, mitä tulee tilalle, mutta ennustaa että toimintaa tulee jatkossa olemaan kahdessa kerroksessa. Nykyisen Free Records Shopin alakerrassa on nimittäin noin puolitoistakertaiset tilat maanpäällisiin verrattuna. Uusista vuokralaisista lienee luvassa tiedotustilaisuus jo aivan lähiaikoina, mutta viimeistään kuun vaihteessa. Sitäkin ennen saattaa tulla pari keskustaa koskevaa yllätysuutista.

Free Recordsin takana Hartmannin talossa sijaitseva Kultakeramiikka Oy lopettaa sekin 1.4. Vapautuneisiin tiloihin muuttaa bibi Vaasanpuistikolta. Muuton yhteydessä bibin ja Salkarin välille puhkaistaan oviaukko, mikä on aivan erinomainen ajatus. Bibibiltä vapautuneisiin tiloihin muuttaa Kaluste IN Rewel Centerin toisesta kerroksesta.

Kaluste IN´n seinänaapurina oleva Singer lopettaa toimintansa kauppakeskuksessa ja tilat yhdistetään. Näin kakkos kerrokseen saadaan huomattavan suuri ja yhtenäinen myymälätila, joka oikealla tuotesortimentilla nostaa koko kakkoskerroksen aivan uudelle tasolle, tietää HMTT. Vapautuneisiin tiloihin tulee… no, aivan kaikkea ei vaasalainenkaan tiedä, vielä.

HMTT:n uutisia
Saman lähteen mukaan Rewell Centerissä pizza- ja arnolds-yrittäjänä kunnostautunut Jarmo Valtari on kiinnostunut Rabbe Gröbblomin vuokraamista American Dinersin tiloista eli tuosta Citarin edessä sijaitsevasta kioskista. Valtaria varmasti viehättää ajatus että kioskin nurkalla voi myydä kesäisin vaikka mansikoita.

Jo nyt lähes koko Vaasan kauppatorin mansikkamyynti on Valtarin käsissä. Ei tarvitse edes olla ennustaja jos väittää, että ensi kesänä mansikka maksaa kaikissa torin myyntipisteissä yhtä paljon. Painotus on sanalla paljon. Hevosmiehet kutsuvat tätä kartelliksi.

Jos Valtari avaa tiloissa Rabben mainostaman Pizzeria Ristoranten, vapautuu yksi liiketila lisää Rewell Centerin toisessa kerroksessa. Tietysti sinne saattaa tulla uusi Koti-Pizza, mutta vieressä sijaitseva Foodi on myös yksi mahdollinen ehdokas ja Foodilta vapautuneisiin tiloihin jotain muuta. Esimerkiksi etnoruokaa myyvä kioski.

Hovipuistikon patsaat
HMTT tietää että kaikki järjestelyt pitäisi olla valmiina keväällä kun kävelykeskusta vihitään käyttöönsä. Silloin ovat myös Hovioikeudenpuistikon patsaat paikoillaan, joista tuleekin sitten uusi riekkumisen aihe kaupunkiin.

By the way: Tietääkö joku mitä tulee Rewel Centeriin tulevan Salen alakertaan, pelkkä varasto vai jotain muuta? vaasalainen kuuntelee mielellään kaupungin juoruja. Voit kertoa niistä anonyymisti tältä sivulta löytyvän linkin kautta. Kirjoita osoitekenttään: wanha (at) vaasalainen.com

Anonyymisti

Linkki häivyttää jälkesi 100 prosentin varmuudella. Tämän sivun materiaali on tekijänoikeuslain alaista. Jos lainaat tältä sivulta, niin muista mainita lähde.


Ota kantaa ja anna palaa! Klikkaan alapuolella olevaa comments linkkiä ja jätä anonyymiviesti tai viesti omalla nimelläsi. Voit lähettää jutun myös kaverillesi klikkaamalla kirjekuoren kuvaketta.

Pingviinit pulassa

Poistettu vanhentuneena.

maanantaina, maaliskuuta 14, 2005

Muistot talteen

Olisi pitänyt osata kuunnella ihmistä

Entinen Vasabladetin toimittaja Anna-Lisa Sahlström on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan nimeltä ”Mordet på kören”. Kirja kertoo vaasalaisen Svea Staaf-Niemisen ja hänen miehensä Eino Niemisen tarinan. Eino Nieminen on jäänyt Suomen poliittiseen historiaan miehenä, jonka housut lapualaiset riisuivat Vaasan kaupungintalon edessä kesäkuun 4 päivänä 1930. Nieminen ja hänen vaimonsa Svea pakenivat polittista vainoa Neuvostoliittoon 1930.
Mordet på kören, Söderström 2003.

Eino ja Svea

Marraskuussa 1930 lapuanliikkeen miehet tunkeutuivat vaasalaisen Työn Ääni-lehden kirjapainoon ja rikkoivat latomakoneita ja vahingoittivat painoikoneita. Työn Äänen faktorina toimi Eino Nieminen. Tekoon syyllistyneet selvitettiin melko pian tihutyön jälkeen. Oikeudenkäynti asiasta järjestettiin 4. kesäkuuta 1930 Vaasan kaupungintalolla, missä oikeiden istunto pidettiin.

Tilaisuus oli tunteita nostattava ja oikeudenkäyntiin kokoontui kiihtynyt autosaattue Lapualta. Lapualaismieliset olivat päättäneet haitata oikeudenkäyntiä kaikin mahdollisin tavoin. Niinpä sitten oikeudenkäynnin jälkeen lapualaishuligaanit hyökkäsivät Niemisen kimppuun ja riisuivat tältä housut. Loukkaus sopi hyvin maalaispoikien maailmankuvaan. Myöhemmin tästä ”kunniakkaasta” teosta veistettiin seinätaulu ”Koneiden murskaajat”, joka koristi Vaasan Suomalaisen Klubin salia aina klubin lakkauttamiseen saakka. Taulun nykyisestä sijoituspaikasta ei ole tietoa.

Myös Niemisen flanellisten alushousujen kohtalo on merkillinen. Housut leikattiin pieniksi flanellipaloiksi, joita sitten kiinnitettiin hakaneuloilla Akateemisen Karjala Seuran kokelaitten rintapieliin seuran initaatiomenoissa. Asiasta kertoo Matti Kuusi muistelmissaan

Pakoon Neuvostoliittoon
Eino Nieminen pakeni lapualaisräyhääjien väkivaltaa Merenkurkun yliset Ruotsin puolelle ja edelleen Tukholmaan sekä Petroskoihin vain joutuakseen Stalinin tuhoamaksi. Svea joka matkusti Einon perässä joutui kokemaan kaikki neuvostovenäjän kauhut mm. pitkän karkoituksen Siperiaan.

Taksin kotimaahan Svea muutti 81 vuotiaana vuonna 1983. Svea Svean mukana muutti hänen poikansa Folke, joka on kuvataiteilija ja oli neuvostoaikana mm. Karjalan Taiteilijaliiton puheenjohtaja. Staaf-Nieminen kuoli Porissa vuonna 1994.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole arvioida Anna-Lisan kirjaa. Se hetki saattaa tulla myöhemmin. Kirja toimii tässä katalysaattorina ajatukselle että ”olisi pitänyt osata kuunnella”. Anna-Lisa Sahlström osasi sen tehdä. Hän kuunteli ja sai aikaan komean kirjan.

Olisi pitänyt osata kuunnella
Näin varttuneemmalla iällä tapaa jatkuvasti ihmisiä, jotka harmittelevat sitä, että eivät osanneet tai jaksaneet kuunnella omien vanhempiensa tai esivanhempiensa elämäntarinoita ja kohtaloita. Asian ymmärtää vasta kun itsellä on jotain sanottavaa mutta ei enää kuuntelijoita.

Olen tavannut lukemattomia ihmisiä, joiden elämänkokemus ja kohtalot olisi pitänyt pysäyttää. Mutta nuoren ihmisen kiireet piiskasivat eteenpäin ja aikaa kuuntelulle ei koskaan ollut. Heitä ovat mm. varatuomari Rento Kivinen, joka toimi mm. ns. asekätkijöiden kuulustelijana täällä Vaasassa tai opettaja, kirjakauppias ja aunuksenkävijä Kalle Kivistö.

Työväenliikeeen puolella tällaisia muistelijoita ovat olleet mm. Toivo Ilkka, jonka oikeistolainen poliisi ja lapualaiset pieksivät useaan otteeseen tai sympaattinen ja kiltti Saimi Itkonen, joka toimi Vaasassa mm. ns. Punaisen VALPOn eli Valtiollisen Poliisin kanslistina. Saimi muisti tarkkaan ketkä toimivat vasikkoina ja kavalsivat vaasalaisia työläisiä virkavallalle ja mitä he saivat palkkiokseen.

Rento, Kalle, Topi ja Saimi ovat pieni esimerkki tapaamistani ihmisistä, joita olisi pitänyt kuunnella ja joiden tarinat olisi pitänyt panna talteen. Valitettavasti en sitä koskaan tehnyt.

Nykyisiä muistelijoita
Työväenopisgton Vaasa 400-piiri on tehnyt hyvää työtä vaasalaisen muistiperinteen talletamiseksi. Piirin nestori on asevelikylän ääni, Jussi Kangas. Jussi ei ole tyytynyt kirjoittamaan vain piirin julkaisemiin vihkosiin, vaan hän on heilutellut sanan säiläänsä monissa paikallisjulkaisuissa mm. Pohjalaisessa ja lakkautetussa Uusi.Vaasalainen lehdessä. Jussin kirjoituksia on luettavaissa myös Kokkolan, Seinäjoen ja Vaasan kaupunginkirjastojen yhteisen Porstua projektin kokoelmassa.

Vaasalaisen muistitieto pitää saada talteen. Kolmekymmenluvun muistelijat voidaan pian laskea parinnkäden sormin. Ei puutu kuin kuuntelija ja muistiin merkitsijä.

Jonkin verran tällaista keruutyötä on tehtykin, mutta paljon on tekemättä. Jotain saattaa vielä löytyä kopioita Radio Vaasan 80-luvun lopulla tekemastä ohjelmasarjasta, jonka mini oli muistaakseni Vanha Vaasa. Jos kotinauhoituksia jostain löytyy, ne olisi syytä toimittaa kaupunginkirjastoon tai Pohjanmaan museoon. Radiolla itsellään tuskin ohjelmista on enää kopioita.

Myös monen yksityisen arkistoista saattaa löytyä kirjeitä, kirjoituksia, valokuvia ja muita dokumentteja eletystä elämästä. Tällainen voisi olla vaikka rusettiluistelukortti 50-luvun vaasalaiselta paanalta tai vanha bussilippu tai elokuvalippu. Merkillinen asia muuten, että Vaasan kaupunki ei ole huomioinut tällaisen perinteen keräystä, vaikka kaupungin 400-vuotispäivä on aivan ovella.

Työn Ääni
Eino ja Svea Niemisen poika, Folke
Lapuanliike
Wikipedia: lapuanliike
Porstua


Ota kantaa ja anna palaa! Klikkaan alapuolella olevaa comments linkkiä ja jätä anonyymiviesti tai viesti omalla nimelläsi. Voit lähettää jutun myös kaverillesi klikkaamalla kirjekuoren kuvaketta.

lauantaina, maaliskuuta 12, 2005

Kirkkopuistikko 6

Minne lapset ovat kadonneet keskustasta?

Tässä talossa osoitteessa Kirkkopuistikko 6 asui v. 1957 peräti 140 lasta. Jutun kertoi vanha vaasalainen, joka itse muutti perheineen taloon juuri kyseisenä valmistusvuonna. Mikä mahtaa olla lapsiluvultaan suurin talo Vaasan keskustassa tänään?

Lapsia oli paljon
Vielä kuusikymmenluvun puolivälin tietämissä Vaasan keskustassa asui paljon lapsiperheitä, Jotkut tietyt talot sekä alueet olivat tunnettuja isoista lapsuluvuistaan. Tällaisia olivat mm. Puolustusvoimien asuintalot Raastuvankadulla. Lisäksi asuinalueista mm. Omakotialue tunnettiin suuresta lapsimäärästään.

Nyt jälkeenpäin ajatellen suuri joukko lapsia samassa talossa on täytynyt olla suuri henkinen rikkaus, vaikka varmasti joskus salamoi ja paukkui sekä vanhempien että lasten ja varsinkin lasten vanhempien välillä. Kavereiden suuri määrä lisäsi kuitenkin turvallisuuden tunnetta ja auttoi vanhempana muodostamaan turvaverkoston, jota ei enää välttämättä ole.

Lisäksi syntyi alueidentiteetti, jopa taloindentiteetti. Oli tärkeätä tietää mistä oli kotoisin. Mutta sitten kaikki muuttui. Lapset kasvoivat ja muuttivat pois lapsuudenkodeistaan. Vanhukset myivät isot asuntonsa ja muuttivat kaupungin laidalle ja tilalle muuttaneet nuoret parit eivät välttämättä hankkineet ensimmäisiksi lapsia kun muutakin hankittavaa oli.

Prekkaaminen ja puttaaminen
Viisi- ja kuusikymmenluvun muistavat osaavat kertoa huimia tarinoita lasten leikeistä, kaupunginosien välisistä ”sodista” ja seikkailuretkistä autiotaloihin ja tuntemattomiin kellareihin. Kaikki nämä tarinat pitäisi saada talteen. Samoin kuin lasten leikit.

1950-luvulla poikien suurimpia huveja oli heti maan paljastuttua lumen alta prekkkaaminen ja puttaaminen. Prekkaamista varten tarvittiin kiviseinä, jonka edessä oli sulaa maata. Markan kolikko iskettiin seinään ja seuraavaa joka oli vuorossa yritti iskeä oman kolikkonsa mahdollisimman lähelle ensimmäisen kolikkoa. Jos vaaksalla ylti ensimmäisen kolikkoon, sai sen omakseen.

Puttaaminen
Puttaaminen taas oli sitä, että maahan piirrettiin ympyrä, jonka keskelle laitettiin tikku. Sitten vain heittämään kolikkoa mahdollisimman lähelle tikkua. Ensin tietysti sovittiin kuinka monta heittovuoroa heitetään. Se joka osui lähimmäksi tikkua sai kerätä kaikki tikun ympärillä olleet kolikot taskuunsa.

Rinttaaminen ja pallopelit
Tyttöjen huvia oli rinttaaminen. Maahan piirrettiin ristikuvio neliöistä joka sitten rintattiin eli hypittiin lävitse monimutkaisten sääntöjen mukaan. Apuna käytettiin mm. kiveä. Muita tyttöjen leikkejä olivat mm. twist eli jalkojen ympärille venytetty kumilanka ja sen kanssa leikkiminen sekä erilaiset naruleikit. Yhdessä talon tai alueen lapset pelasivat neljäämaalia, kukkulan kuningasta ja monia muita leikkejä.

Reekaaminen ja plomaus
Varsinkin näin keväällä poikien hupia oli reekaaminen. Reekaaminen tarkoitti sitä, että misä vain oli isoja vesialtaita, sinne rakennettiin lautta, jolla sitten reekattiin eli seilattiin.. Lautalta putoamista kutsuttiin plomaukseksi. Myöhemmin keväällä sen jälkeen kun miehet olivat ryhtyneet kunnostamaan veneitä, syntyi kupariputken pätkiä, joista saattoi valmistaa tussarin.

Mielipuolinen ajatus:
Järjestäisikö joku puttaus- ja prekkauskisan?
Minä ainakin osallistuisin..Lyönti- ja puttausraha olisi kaksi juroa.. Vanhat voisivat haastaa vaikka pleikkarisukupolven ”tasaselle”.Kisastä voisi kehittää vaasalaisen kokoperheen kevätjuhlan.


Ota kantaa ja anna palaa! Klikkaan alapuolella olevaa comments linkkiä ja jätä anonyymiviesti tai viesti omalla nimelläsi. Voit lähettää jutun myös kaverillesi klikkaamalla kirjekuoren kuvaketta.

torstaina, maaliskuuta 10, 2005

Galleria Wasa

Tässä on suurien visioiden mahdollisuus

Image hosted by Photobucket.comMonet vaasalaiset ovat Tornikeskuksen ohi kulkiessaan miettineet, että mitä tiloihin oikein tulee. Tiloissa on jo avattu OASIS ja Enkelin Eväspussi. Googlettaminen sanoilla galleria wasa tuo asiaan lisävalaistusta.

Gallerian nettisivulla kerrotaan, että tiloihin on tulossa aikaa myöden noin 20 erikoisliikkeen ja muutaman ravintolan sekä useiden eri alojen palveluita tarjoava kokonaisuus.

Ykköskerroksen Oasiksen ja Enkelin Eväspussin lisäksi Tornikeskuksen kakkoskerroksessa on Saigon City niminen vietnamilaisravin tola. Vielä tämän kuukauden aikana ykköskerrokseen avataan kahvila Gallerian Herkku ja maalis-huhtikuun vaihteessa kultasepänliike Gallerian Kello ja Kulta. Kortteliin on suunnitteilla myös parkkitalo 500 autolle.

Gallerian Herkun ylläpitäjä on Frominasta tuttu Terttu Renko ja hänen poikansa. Myös ensimmäinen lopettaja on tiedossa. Enkelin Eväspussi lopettaa toimintansa, koska omistavat "enkelisisarukset" ovat molemmat äitiyslomalla ja bisneksen pyörittäminen nykytilanteessa on liian raskasta.

Mielikuvat
Galleria Wasan nettisivuilla maalaillaan kauniita mielikuvia siitä, mitä tuleman pitää: Kieli muistuttaa hunajassa uitettua sokeriköyttä.

-Gallerian asiakkaat ovat itsestään huolta pitäviä ja omasta hyvinvoinnistaan kiinnostuneita aikuisia, jotka arvostavat tuotteiden laatua ja designia. Kauppakeskuksen tunnelma tulee olemaan lämminhenkinen ja laadukas. Liikkeet henkivät ihmisten hyvää oloa ja oman hyvinvoinnin arvostusta. Kauppakeskuksen tunnelma luo halua tulla sisään, viihtyä ja ostaa itselle arvokkaita hyödykkeitä., maalaillaan nettisivuilla.

Toistaiseksi Galleria Wasa netttisivusto on tehty rekrytointia varten. Kiinnostuneille on tarjolla mm. 1 kerroksen pohjakartta. Nettisivujen ilmiselvänä päämääräon on luoda sivusto joka muuttuu nopeasti tilanteen mukaan ja joka saa potentiaaliset yrittäjät heräämään. Tavallinen surfaajakin saa uteliaisuutensa tyydytetyksi.

Suuri fantasia

Lehtitietojen mukaan Hovioikeudenpuistikon, Pitkänkadun, Vaasanpuistikon sekä Asemakadun rajaamaan kortteliin on olemassa suunnitelma, joka itse asiassa täyttää koko korttelin. Päätä huimaava suunnitelma ei ehkä sittenkään ole niin tuulesta temmattu kuin ensi kuulemalta tuntuu.

Vaasalainen päätti tutkia korttelin viimeistäkin sopukkaa myöden ja lähti jalkaisin mielikuvitusmatkalle SAK:n tiloihin johtavaa liuskaa pitkin. Ensimmäinen havainto oli, että SAK:n tasolle johtavat portaat Tornikeskuksen kakkoskerroksesta. Eli luonteva yhteys on jo valmiiksi olemassa. Tontteja rajaavan korkean seinämän vieraan saa verratain helposti rullaportaat kakkoskerrokseen.

Nykyinen autokansi samassa tasossa tarjoaa mielenkiintoisia mielikuvia siitä, millainen tila voisi olla katettuna. Kun autotason reunan yli kurkistaa Hovioikeunpuistikolle ja sitten kääntää pään Vaasapuistikoilla ja lopulta huomaa avoimen yhteyden Asemakadulla, alkaa aivoissa raksuttaa aivan uudenlaisia ajatuksia.

Korttelikokonaisuus on jotain ainutlaatuista. Kortteliin on mahdollista rakentaa jopa kansainvälisesti kiinnostava kauppa- ja palvelukokonaisuus. Tuleeko sellaista koskaan, onkin sitten eri asia. Vaasan ja lähikuntienkaan volyymi tuskin riittäisi elättämään täyteen rakennetun gallerian, mutta ainahan voi uneksia.

Tornikeskuksen kakkoskerros vain lisää kihinää pään sisällä. Hyvä jysäys. Tännehän voi rakentaa kolmeen kerrokseen, parahdan. Kuka tahansa fantasian takana onkin, tunnen hänen kanssaan suurta sielunveljeyttä.

Spekulointia
Wasa Galleria toimitilan toimintastrategia on kiinnostava. Gallerian nettisivuilta voi aistia, että sinne halutaan joku valovoimainen uusi kansainvälinen ketju. Mikä se olisi? Tässä pieni spekulaatio mahdollisista: saksalainen Aldi, tanskalainen Netto, hollantilainen Aholdi, brittiläinen Tesco.

Jos tämä spekulointi menee liianpitkälle, niin onhan muitakin mahdollisuuksia, joista Dinsko ja Halonen ovat todennäköisimmät. Muitakin on.

Painopiste tulee joka tapauksessa olemaan erikoisliikkeissä. Tällaisia trendikauppoja maailmalla ovat mm. lastenvaate ja laadukkaat naisten alusvaatekaupat. Vaasasta puuttuu myös laadukas huippu kuluttajaelektroniikan myymälä, laadukas taidegalleria ja eksoottisia herkkuja myyvä herkkumyymälä. Asiakaskunnaltaan pieni "putkia" voisivat olla tuppakka-, mauste- ja teemyymälä/t.

Wasa Gallerian oikeastaan ainoa käypä strategia on erikoistua laatuun. Kehittää kauppapaikka, joka tarjoaa noin 80-110 kilometrin etäisyydellä jotain sellaista mitä muut eivät tarjoa. Jos sektori on 110 kilometriä, niin siihen mahtuu laajasti ottaen myös Uumaja, missä on erikoisliikkeet osattu hyödyntää.

Yllätysnimi
Galleria Wasan nettisivuja samoileva törmää yllätysnimeen: Mauri Öljymäki. Maurin nimen alla komeilee sana projektipäällikkö. Pitkänlinjan k-kauppiaana ja viimeeksi Vaasan kauppahallin pelastajana profiloitunut Öljymäki on nyt elämänsä suurimman haasteen edessä Valinta on aivan oikea. Juuri Mauri Öljymäen kaltaista näkijää meneillään oleva galleriahanke tarvitsee. Taustalla oleva Pentti Tarpio ja Mauri ovat ikätovereita. Olisiko nyt käynyt niin onnellisesti että järki ja ikä ovat kohdanneet, siitä on vielä tässä vaiheessa vaikea sanoa mitään..

Galleria Wasa

tiistaina, maaliskuuta 08, 2005

Vaasalaiset taiteilijat

Vaasalaisia kuvataiteilijoita ei juuri netistä löydy

Image hosted by Photobucket.comKokeneeltakin surffaajalta menee sormi suuhun jos hän lähtee etsimään netistä vaasalaisia taiteilijoita. Niitä ei löydy, ei varsinkin jos ei ennakkoon tiedä ainoankaan vaasalaistaiteilijan nimeä. Sundomissa asuva Juha Tammenpää lienee ainoa vaasalaistaiteilija, jolla on oma kotisivu.


Googleta nimi kerrallaan
Vaasalaisia taiteilijoita, vaasalaisia kuvataiteilijoita, vaasalaiset kuvataiteilijat, vaasalaisia kuvanveistäjiä, vaasalaiset kuvanveistäjät vaasalaisia graafikoita, Eemu Myntti, Einari Uusikylä, Pentti Uusikylä, Juhani Harri, Viljo Revell, Tapani Tammenpää, Juha Tammenpää, Asko Halme, Frans Hiivanainen, Veli Ekroos, Björn Nyman, Veikko Takala, Armas Vainio, Per-Olof Hjortel, Harri Huhta, Carl Wargh, Frans Hautala, Paula Blåfield, Hans Westergård, Namdor Mikola, Fritz Jacobsson, Saima Alapoti, Mauri Kessunmaa, Edvin Hevonkoski, Seija Tamminen, Maire Ruotsalainen, Ossi Lehto, Jani Järvinen, Jorma Haavisto, Raili Halme, Erkki Alakoski, Göran Hammaström, Aulis Louko , Tuija Arina-Sundelin, Tuiri Aho, Ulrika Ferm, Tea Helenelund-Suominen, Kaarina Heikinheimo, Risto Helin, Inkeri Julkunen, Eva Bremer, Brita Asplund , Leo Ackley, Mia Damberg, Saima Alapoti, Lars Höglund, Marita Perttula, Timo Suvanto, Ethel Svahn-Luutonen, Nils-Erik Mattlar, Raimo Hudd ja Ari Salo sekä valokuvaajia Eero Murtomäki, Gunnar Bäckman, Pentti Paschinsky, Seppo Lammi


Art City Vaasa?
Hakusanat vaasalaisia taiteilijoita tai vaasalaiset taiteilijat antavat tyhjän hakutuloksen tai johtavat tälle sivustolle, jota juuri luet. Kukaan ei ole ottanut tehtäväkseen laatia nettiin kokoavaa esittelyä vaasalaisista taiteilijoista. Omituinen ja anteeksiantamaton asia Art City Vaasalta..

Tehtävä kuuluu Vaasan kaupungin kulttuuriosastolle ja Vaasan matkailusta vastaaville sekä tietysti taiteilijayhdistyksille ja yksityisille taiteilijoille. Muut vastuulliset ovat Tikanojan taidekoti ja Pohjanmaan Museo.

Google haku vaasalaisia kuvateoksia ei tuo sekään yhtään tulosta, osumia ei synny myöskään haulla ”vaasalaisten taiteilijoiden teoksia”.

Tavallisen surfaajan näkökulmasta tuntuu uskomattomalta, että Art Cityksi profiloitunut kaupunki ei ole saanut aikaan ensimmäistäkään vaasalaista virtuaaligalleriaa, joka esitteli keskeiset vaasalaiset kuvataiteilijat ja esittelisi myös heidän keskeisiä töitään. Pohjanmaan Museo on kuvannut varastonsa muotoon, joka olisi mahdollista esittää netissä, mutta kuvat on ilmeisesti talletettu vain näyttelykäyttöä varten.

Yhtään parempaa arvosanaa ei saa myöskään Tikanojan taidekoti, jonka tyylikkäillä sivuilla on toki Suomen taiteen- ja taidekodissa olevan ulkomaisen taiteen parhaimmistoa. Vaasalaisten kuvataiteilijoiden teoksia etsivä joutuu turvautumaan Suomen kuvataiteilijat verkkomatrikkeliin, jos tietää ennakolta millä nimellä etsii.

Suomen kuvataiteilijat verkkomatrikkeli onkin ainoa tapa tutustua vaasalaistaiteilijoihin, jos tietää taiteilijan nimen. Vaasan taidegraafikoiden sivulta saa käsityksen lähinnä graafikoista. Juha Tammenpää kotisivulla on viisi teosta. Vielä lähitulevaisuudessakin tiedonjanoista auttaa vain tämän postauksen yläreunassa oleva taiteilijaluettelo, jonka taiteilijat voi yksi kerrallaan poimia hakukoneen hakukenttään..

Tulevaa matkailukesää ajatellen vaasan kulttuurivirkamiesten olisi ryhdyttävä toimeen kunnollisen taiteilijasivuston luomiseksi. Samalla virkamiehet voisivat kysellä asiantuntijoilta neuvoja hakukoneoptimoinnista. Kaupungista löytyy asiantuntemusta tältäkin alalta. Art City Vaasa jää tyhjäksi sanaksi jos mitään ”arttia” ei hakemallakaan löydy.

Printatussa muodossa on parikin, nyt jo vanhentunutta lähdettä:

Vaasan taiteilijaseura:
Vaasalaisia kuvataiteilijoita : Vaasan taiteilijaseura 40 vuotta - Bildkonstnärer i Vasa : Vasa konstnärsgille 40 år, Heli Isolehto -Vaasa, Vaasan taiteilijaseura, 1993

Pohjalaisia taiteilijoita:
Pohjalaisia kuvataiteilijoita 83 - Österbottniska bildkonstnärer 83, julk - utg. av Pohjalainen taiteilijaliitto r.y.- Österbottniska konstnärsförbundet r. f., Vaasan taiteilijaseura r.y.- Vasa konstnärsgille r.f - Vaasa : Pohjalainen taiteilijaliitto : Vaasan taiteilijaseura, 1983 - Vaasa oy

Suomen kuvataiteilijat verkkomatrikkeli
http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/
Kuntsin modernin taiteen kokoelma
http://www.kuntsi.fi/index.html
Vaasan taidegalleriat
http://www.vaasa.fi/matkailu/323576.aspx
Plataform
http://www.platform.fi/
Tikanojan taidekoti
http://www.vaasa.fi/tikanojantaidekoti
Pohjanmaan museo
http://www.vaasa.fi/pohjanmaanmuseo/
Taidelainaamo
http://www.vaasa.fi/tikanojantaidekoti
Vaasan Taidegraafikot
http://www.vaasantaidegraafikot.fi/johanna.htm
Juha Tammenpää
http://www.tammenpaa.com/sivut/cvsuomi.html

Vaasalaisia kirjailijoita

Onko heitä, ja jos on, niin missä?

Moderni ihminen on tottunut siihen, että etsittävä tieto löytyy netistä parilla klikkauksella. Mitä siis tietää jokamiehen sanakirja Google vaasalaisista kirjailijoista? Haku vaasalaisia kirjailijoita johtaa tälle samalle sivulle. jolla nyt olet. Kukaan ei tässä Art Cityssä ole vaivautunut laatimaan sivua kaupungin kirjailijoista.

Yhtään parempaa tulosta ei anna myöskään sanat vaasalaiset kirjailijat. Sen sijaan haku vaasa +kirjailijat löytää kaksi esimerkkiä: Risto Jalonen ja Pirkko Aitoaho. Ovatko siis Risto Jalonen ja Pirkko Aitoaho ainoat vaasalaiset kirjailijat? Miten vaasalaiskirjailija määritellään? Onko vaasalaiskirjailija sellainen, joka on syntynyt Vaasassa, elää Vaasassa, kirjoittanut Vaasasta, julkaissut yhden tai useamman teoksen Vaasassa? Onko Risto Rasa enää vaasalaiskirjailija tai Helsingissa asuva Jorma Ojaharju?

Mitä ja miten löytyy?
Tässä pohditaan kuitenkin löytämisen vaikeutta. Luonnollisin paikka etsiä vaasalaisia kirjailijoita on Vaasan kaupunginkirjaston kotisivu.. Kirjaston etusivulla täytyy olla linkki, joka johtaa luetteloon vaasalaisista kirjailijoista, eikö niin? Vaan ei ole. Vaasan kaupunginkirjaston etusivu ei auta etsijää..

Vaasalaisia kirjailijoita on siis etsittävä jostakin muualta ja muilla hakusanoilla ja keinoilla. Tavallinen surffaaja luopuu jo tässä vaiheessa ja jättää Vaasan ja vaasalaiset kirjailijat omaan rauhaansa. Mutta koska aihe kiinnostaa minua, on vain jatkettava eteenpäin. Olisiko Vaasan kaupungin sivuista apua?

Kaupungin sivuilla on linkki Kirjastopalvelut, Sitä klikkaamalla saa alavalikkoja, joista kohta aiheistohaku, uusinnat ja varaukset tuntuu lupaavalta. Sitä klikkaamalla saa uuden alasivun, jolla on linkki aineistohakuun Tätä napauttamalla saa eteensä lomakesivun, missä on useita täytettäviä kohtia. Lomakkeen kohtaan aihe/kohde kirjoitettu haku vaasalaiset kirjailijat tai vaasalaisia kirjailijoita, ei anna ainuttakaan tulosta.

Ojaharju ja Kontturi
Vanhana vaasalaisena muistan, että vaasalaiskirjailijoita ovat ainakin Jorma Ojaharju, Venny Kontturi, Risto Rasa ja Leif Färding. Hiukan muistia kaivellen mieleen tulee vielä sellaiset nimet kuin Jarl Hemmer, Gösta Ägren, Anna-Liisa Sahlström. Algot Strömsholm ja Olof Granholm. Aloitetetaan vaikkapa Gösta Ågrenista, joka nykyään on uusikaarlepyyläinen kirjailija.

Ågrenin nimellä googlettaminen johtaa fredrika.net´iin, missä on hyvä tiivistelmä Ågrenista, vaikka Vaasaa ei edes mainita. Asia kummastuttaa, sillä Ågren asui täällä vuosia. fredrika netin haku tuo esille muitakin vaasalaisia resursseja, mutta ei uusia kirjailijoita ellei sellaisiksi haluta laskea kronikoitsija Victor Hovingia tai Vaasasa palosta kirjoittanutta Ann-Mari Häggmannia.

Sitten tulee kuin väläyksenä mieleen Vaasan kaupunginkirjaston Vasaensis kotiseutukokoelma. Siellä täytyy olla linkki listaan vaasalaisista kirjailijoista ja heidän teoksistaan. mutta edellä olevan perusteella varmasti jo arvaatkin, mikä on lopputulos. Vasaensis
http://lib2.vaasa.fi/osastot/fi/vasaensis/

Päätän lopettaa hakemisen
Kolmen tunnin ankaran uurastuksen jälkeen nostan jäteni pystyyn. On sunnuntai ja kello on 11.21. Samalla muistan että satunnainen surfaaja käyttää hakujen tutkimiseen keskimäärin 20-35 sekunttia. Siinä ajassa siis pitäisi saada vastaus kysymykseen onko olemassa vaasalaisia kirjailijoita.

Ovatko Art City käsitteen luojat unohtaneet jotain? Esimerkiksi oululaiset kirjailijat löytyvät hakusanalla oululaisia kirjailijoita http://kotinetti.suomi.net/paivi.weiste/itsenkir.htm

Pohjanmaan kirjallisuus
http://www.svof.fi/kulttuuriportaali/index.asp?open=kirjallisuus&page=kirjallisuus
Pirkko Aitoaho
http://www.kiiltomato.net/?rcat=Kotimainen+proosa&rid=617
Risto Jalonen
http://lib.vaasa.fi/kirjailijat/jalonen.htm
Nanna-Papu Kivimäki
http://www.kiiltomato.fi/?rcat=Kotimainen+proosa&rid=909
Anna-Kaisa Kivsaari’
http://lib.vaasa.fi/kirjailijat/kivisaari.htm
Risto Rasa
http://lib.vaasa.fi/kirjailijat/rasa.htm
Ritva Viljamaa
http://lib.vaasa.fi/kirjailijat/viljamaa.htm
Jorma Ojaharju
http://lib.vaasa.fi/kirjailijat/ojaharju.htm

sunnuntaina, maaliskuuta 06, 2005

Vaasalaiset kylähullut

Loffe, Amigo, Seriffi, Rommi ja muut harminkappaleet

Lapsuudessani oli paljon kylähulluja. He olivat yleensä harmittomia ja ympäristön hyväntahtoisen pilkanteon kohteita.. Varsinkin vanhempi väki muistelee heitä rakkaudella: oli Hullu-Lauri, Pomppa-Sulo, Topi, Storgårdin Hullu Veli ja monta muuta. Heidän kohtaamisensa pakotti miettimään asioita ja ehkä jopa muuttamaan asioiden tärkeysjärjestystä. Nyt nämä ihmiselämän koetinkivet on siivottu kaduilta laitoksiin ja hiljennetty kemikaaleilla, vaan ei ehkä aivan kaikki.

Itse sana "kylähullu" on sekin muuttunut ajan saatossa. Nykykielessä kylähullu voi tarkoittaa myös innovatiivista ja persoonallista oman tien kulkijaa. Nämä jälkimmäiset puuhailevat usein keksintöjen parissa. Kylähullu voi olla myös runoilija ja näkijä. Mutta rehellisyyden nimissä - hän voi olla myös hullu.

Hullu-Lauri ja Pomppa-Sulo ovat historiaa 50-luvulta. Lauri muistetaan jumalattomasta potkukelkastaan ja taskukellostaan. Lauri tapasi auttaa VPS:ää pluukaamisessa Onkilahden paanalla. Lauri oli saanut kiitokseksi arvokkaan taskukellon, josta hän katsoi aikaa vaikka kuinka monta kertaa illan aikana paanalla tai rusettiluistelujen aikana, jos joku vain ilkesi kysyä. Lauri oli myös monen tarinan keskipiste. Yksi niistä kertoo, että Lauri houkuteltiin työntämään kalunsa uimahuoneen seinässä olevasta reiästa. Kalu tietenkin juuttui reikään, jonka jälkeen seinän toisella puolella olevat pojat polttivat Lauriparan kalua tulitikuilla. Tarinalla tuskin on todellisuuspohjaa.

Pomppa-Sulo taas muistetaan silmäluomistaan, jotka olivat nurinniskoin eli luomet olivat vaihtaneet paikkaa. Sulo myös kulki pomppien ja taisi hänellä olla yllään ”pomppakin”. Pomppa on raskas manttelimallinen päällystakki.

Loffe ja Amigo
Nykyvaasalaisten hyvin muistamia mieliharmeja ovat olleet Loffe ja Amigo. Loffe oli räyhäävä harminkappale ja humalassa väkivaltainen, Amigo taas kaupungin tunnetuin pummi. Molempia yhdisti tarina menetetystä lahjakkuudesta. Loffe oli tarinan mukaan viulistilahjakkuus, joka menetti muusikon tulevaisuutensa jouduttuaan Yhdysvalloissa Harlemissa ”neekerin” partakoneella viiltämäksi. Viillot olivat osuneet Loffen käsiin, jonka jälkeen hän ei enää pystynyt pitelemään viulua, eikä strokaa.. Amigosta olisi taas voinut keheittyä maailmanluokan nyrkkeilysankari ellei olisi joutunut kehässä sääntöjen vastaisesti mukiloiduksi. Tarinoiden todenperäisyydestä ei ole mitään näyttöä.

Seriffi, Oinonen ja Räkä-Erkki
Muita vaasalaisia kylähulluja ovat Seriffi, joka ainakin vielä kolmisen vuotta sitten näkyi katukuvassa sekä Oinonen ja Räkä-Erkki. Seriffi muistetaan seriffin merkistä jota hän kantoi ylpeänä rintapielessään sekä mukanaan kantamistaan leikkicolteista. Oinonen taas on lempeä ressukka, joka on nyt ilmeisesti poistunut kaupungistäa vai onko peräti poistunut lopullisesti? Räkä-Erkki taas sai nimensä siitä. että hän päivysti vuosia nykyisen Tornikeskuksen eli Black Jackin nurkalla pitkiä ja limaisia räkäklönttejä syljeskellen. Black Jackia kutsuttiin pitkään pienessä piirissä Räkä-Erkiksi. Kuuluisa on myös yhä polkupyörällänsä veivaava ”Savis”.

Muita vaasalaisia kylähulluja tai liikaviisaita ovat olleet mm. Vaskiluodon Elvis, Vaasan Silmä ja Korva, Silvennoinen, Leiripäällikkö, Rommi, ja Tokio. Vaskiluodon Elvis muistutti jonkin verran esikuvaansa myös ulkonäkönsä puolesta, vaikka olikin vaalea. Myös ”Elvis” oli humalassa väkivaltainen, Vaasan Silmä ja Korva oli sama henkilö, siviilinimeltään Toivo eli Topi H. Topi sai köllinimensä siitä, että hän oli aina ensimmäisenä paikalla siellä missä oli poliisi tai palokunta. Topin ulkonaiseen olemukseen kuului hieman hölmö myhäily, lippalakki ja liian pieni pikkutakki.

Silvennoinen oli alkoholisoitunut maankiertäjä, joka viivähti Vaasassa muutaman vuoden. Silviksen erikoisuus oli myydä ihmisille lottonumeroita, jotka ”varmasti tuovat voiton”. Silvennoinen täytti lottolomakkeet valmiiksi ja otti niistä yhden ruudun verran palkkioksi. Ostaja sai tietenkin itse kustantaa lomakkeensa. Harva kieltäytyi Silviksen tarjouksesta. Olihan Silvis melkoinenonnenkantamoinen: pitkä, viiksekäs ja muutenkin erikoisesti käyttäytyvä..

Leiripäällikkö, siviilinimeltään Helge, sai nimensä siitä, että johti rappioalkoholistijoukkoa joka kolmisen kymmentä vuotta sitten majoittui Suvilahden metsikköön ja perusti sinne talvileirin.. Leiristä tuli maankuulu mm. sen vuoksi, että leiriläiset haastoivat Vaasan poliisit jalkapallo-otteluun. Ottelun he taisivat hävitä.

Kuuuluisin näistä jälkimmäisistä oli Rommi M. Rommilla oli hyvin menestynyt huonekaluliike ja huonekalukorjaamo, mutta ikuinen jano ja janoinen toveripiiri johtivat siihen, että niin firma kuin Rommikin hulahtivat nimeltä mainitun juoman mukana. Rommin firma sijaitsi muistaaksesni Ajurinkadulla. Paremmin muistavat voivat korjata jos olen väärässä. Rommin apupoikina huonekalujen kiillottamisessa ehtivät toimia mm. yhä vieläkin voimissaan oleva valokuvaaja Pentti Paschinsky ja jo edesmennyt taitelija Aulis Louko.

Jotkut vanhemmat vaasalaiset muistavat myös Tokion. Tokio oli rappioalkoholisti joka sai korkonimensä siitä, että voitti aikoinaan Niiilo Tarvajärven suositussa ”Laatikkoleikissä” ilmaisen Tokion matkan. Matkalle ei häntä tietenkään voitu lähettää, mutta matkasekillä oli toki muutakin käyttöä. Tokion tarinaan kuuluu, että hän tuli uskoon ja että hänestä tuli raitis.

Ota kantaa ja anna palaa! Klikkaan alapuolella olevaa comments linkkiä ja jätä anonyymiviesti tai viesti omalla nimelläsi. Voit lähettää jutun myös kaverillesi klikkaamalla kirjekuoren kuvaketta.

perjantaina, maaliskuuta 04, 2005

Suvilahden Asuntomessut

Tekniikan lisäksi tarvitaan tunnetta

Vuoden 2008 asuntomessut järjestetään Suvilahdessa, kuten tiedetään. Messujen keskeinen teema on sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä merellinen asuminen keskustan tuntumassa. Alue soveltuu messurakentamiseen erilaisen asuntotarjonnan, hyvien yhteyksien ja valmiin palvelurakenteen puolesta. Alue on pääosiltaan kaavoitettu jo 1960-luvulla. Suvilahden kaupunginosa rakennettiin lähes valmiiksi 1970-luvulla merenrantavyöhykettä lukuun ottamatta.

Uudelle messualiueelle muuttava kaipaa monenmoista tietoa. Pelkkä tekninen tieto ei riitä. Ihminen kaipaa myös tunnetta, mielikuvia, tarinoita. Tässä voivat vanhat suvilahtelaiset auttaa ottamalla käytttöön netin tarjoamat mahdollisuudet.

Aikaa on kolme vuotta
Suvilahden asuntomessut näkyvät netissä vielä pitkään vain uutisena messuluvan myöntämisestä Vaasalle. Nettinäkyvyys paranee sitä mukaan kun messut lähenevät. Tässä näkyvyydessä onkin Vaasan kaupungille ja suvilahtelaisille miljoonan dollarin paikka. Kaupungin etujen mukaista on hyvissä ajoin, mieluimmin vaikka välittömästi, perustaa kaikkien toimijoiden yhteinen työryhmä pohtimaan tulevien asuntomessujen hybridikonseptia.

Hybridikonseptilla tarkoitan sitä, että tulevien asuntomessujen kohdalla huomioidaan kaikki mahdollinen verkkosisältö, myös sellainen jota ei vielä ole olemassa, mutta joka on ennustettavissa kolmen vuoden päästä.

Hybridikonsepti tähtää hybridiverkoston luomiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tulevat messut näkyvät omana domaininaan, omana keskustelufooruminaan ja omana tekstiviesti, paikannus, karttapalvelu, lipunmyynti, opastus jne. palveluna. Hankkeeseen on saatava mukaan kaikki toimijat ja toimijat on verkostettava yhteen joko linkeillä tai yhteisen portaalin alaisuudessa.

Tavalliset suvilahtelaiset
Myös tavalliset suvilahtelaiset voivat osallistua talkoisiin. Suvilahtiseuran puheenjohtaja Pirjo Andrejeffilla onkin suuri urakka edessään. Suvilahtiseuran pitäisi kiireimmän kaupalla saada nettiin omat sivunsa. Niitä tulisi myös päivittää ahkerasti. Tämä edellyttää intomieltä ja sitoutumista. Tällainen oman alueen pienimuotoinen ja intiimi sivusto herättää paljon enemmän kiinnostusta kuin kampanjaluontoisesti messujen ajaksi virkamiestyönä pystytetty sivusto.

Suvilahtelaisten oman nettisivuston sisältöä ovat tietysti paikalliset uutiset, keskustelufoorumi, ilmoitustaulu, mainokset, kirpputori ja linkit muihin paikallisiin sivuihin sekä paikalliset nettipäiväkirjat eli blogit.

Suvilahden blogit
Suvilahteen tulisi synnyttää tavalla tai toisella pari kolme paikallista blogia, missä paikallinen asukas kertoo kaupunginosan historiasta ja nykyisyydestä. Myös valokuvablogi antaisi oman säväyksensä. Juuri eletty elämä, tavallisen suvilahtelaiset elämäntuntojen erittely, antaisi kaupunginosalle sen oman ilmeen, identiteetin. Kaupunginosassa asui aikoinaan mm. valokuvamaestari Pentti Pashinsky. Ehkä hänen kuvaaarteistaan löytyy kuvia Suvilahden alkuajoilta, vai olisiko Pentin kohdalla käynynyt niin kuin suutarin lapsille?

Kuka tahansa hiukankin tietotekniikkaa osaava pystyy perustamaan blogin johonkin ilmaiseen palveluun. Esimerkiksi tämän sivuston perustaminen Bloggeriin kesti kolme minuuttia. Toki sen jälkeen on kello tikittänyt. Vaasa Opisto saattaisi olla kiinnostunut tämäntyyppisen blogi-kurssin järjestämisestä. Asiantuntemusta kyllä kaupungista löytyy. Asiaa kannattaa kysyä Sanna-Sirkku Autiolta.

keskiviikkona, maaliskuuta 02, 2005

Pizzakaupunki

Vaasa on Suomen pizza- ja kahvilakaupunki

Vaasan maine Suomen pizzakaupunkina ei paljon imartele. Pizza luo kaupungista rahvaanomaisen kuvan ja se korostaa opiskelijoiden osuutta kaupungin asukkaista aivan liikaa. Vaikka kaupungissa lienee eniten pizzerioita asukaslukuun sovitettuna Suomessa, uusia pizzerioita perustetaan jatkuvasti.

Uusin on Rabbe Grönblomin American Dinersin tiloissa ennen vappua avattava pizzaristorante. Lehtitietojen mukaan kysymyksessä on Kotipizza Ristorante, joka tarjoaa laajennetun pizzamenun. Käytännössä se tarkoittaa kalliita ja niukkoja alkupaloja, viiniä sekä olutta. Tuleva kesä osoittaa, toimiiko konsepti.

Paras pizzeria
Kaupungin maine pizzakaupunkina pohjaa Kotipizzaketjun luomaan maineeseen. On tietenkin makuasia, haluaako mennä kaikkialla Suomessa samalla tavalla kalustettuihin pizzerioihin, joissa tuote maistuu samalta Hangosta Petsamoon. Minusta konsepti on standardisoitunut liikaa ja käynyt mitäänsanomattomaksi. Ilmeisesti olen väärässä, koska uusia kotipizzoja perustetaan jatkuvasti eripuolille maata.

Itse olen viime vuosina etsinyt vaihtoehtoisia pizzerioita ja niitähän Vaasassa riittää. Pitkän kokeilun ja empimisen jälkeen on olen löytänyt kielelleni ja lompakolleni sopivan pizzerian. Kysymyksessä on kaupunginteatteria vastapäätä sijaitseva Pikku Quatro. Pizzeria on sopivan pieni, tuotteet maistuvat erinomaisilta, pizzan hintaan sisältyy runsas ja monipuolinen salaatti sek leipä, jonka nimeä en tiedä, ja juoma. Paketin hinta on hyvin kilpailukykyinen. Pikku Quatro on kaupungin paras.

Kahvilat
Vaasassa myös lienee eniten kahviloita suhteutettuna väkilukuun. Kahvilat ovat huomattavasti vaikeammin luokiteltavissa oleva asia kuin pizzeriat. Ne ovat jo olemukseltaan kulttuuripaikkoja, mitä pizzeriat eivät ole. Eri asia on sitten, onko Vaasassa riittävä kirjo kahviloita, jotta tuo pieni mutta tarpeellinen ero syntyisi.

Tavallisessa katukeskustelussa vaasalaisia kahviloita vertaillaankin hinnan perusteella. Tästä vertailusta kaikki ovat yksimielisiä: suurimmassa osassa Vaaasan kahviloita on sikakallis kahvikupin vaikka errot kahviloiden välillä ovat lähes olemattomat. Vain pari kahvilaa kohoaa muiden ylitse sekä tarjontansa monipuolisuuden että viihtyisyyden osalta.

On todennäköistä, että vuoden kuluttua vaasalaisia kahviloita on huomattavasti vähemmän. Minulla on käsitys siitä, kuka tai mitkä tippuvat ensimmäisinä, mutta en sano. Siitä pitää huolen talouselämän logiikka. Tästä huolimatta kaupungissa avataan uusi kahvila ns. Black Jackin eli hienommin Tornikeskuksen tiloissa lähiaikoina.

On asiassa pari valopilkkuakin. Vaasassa voi juoda kahvikupposensa myös alle eurolla. Paikat ovat Halpa-Hallin kahvila ja Jupiter-säätiön kahvila entisissä Cafe Dagnyn tiloissa kauppahallissa. Kupillinen maksaa 85 senttiä, maistuu mainiolta ja ympäristökin on kaupungin kiinnostavin. Kauppahallin Jupiter-kahvilan kannattaa testata. Kahvila on kaupungin paras.

Eri mieltäkin saa olla.

Ylläolevan kirjoittamisen jälkeen sain tietää, että Vaasan halvin kahvikupillinen on Cafe Ann-Mari nimisessä kahvilassa. Kahvikupillinen maksaa 0.50 €. Paikka sijaitsee Academillissä, osoitteessa Rantakatu 2. Kävin tsekaamassa paikan ja tosi on. Cafe on siisti, savuton ja tarjolla on myös edullisia sämpylöitä opiskelijahintaan. Kahvikin maistui hyvältä. Kuka panee paremmaksi?

Ota kantaa ja anna palaa! Klikkaan alapuolella olevaa comments linkkiä ja jätä anonyymiviesti tai viesti omalla nimelläsi. Voit lähettää jutun myös kaverillesi klikkaamalla kirjekuoren kuvaketta.