Soitellen sotaan
Ei pitäisi lähteä soitellen sotaan. Sen tiesivät jo vanhat vaasalaiset. Kun eilen innoituksen puuskassa perustin itselleni viidessä minuutissa nettipäiväkirjan, en tullut ajatelleeksi vastuuta. Vastuuta päiväkirjan tuleville lukijoille. En nimittäin usko, että tästä tulee pelkästään henkilökohtainen päiväkirja. Toisaalta en vielä tässä vaihee4ssa tiedä, miten pitkään jaksan tätä blogia päivittää.
Minua askarruttaa myös anonyymius. Valitsin anonyymisyyden, koska ajattelin että tulen jossakin vaiheessa kirjoittamaan, jotain sellaista, joka edellyttää tuntemattomana pysymistä. Mitä se tulee olemaan, siitä minulla ei ole juuri nyt mitään käsitystä. Anonyymisyys tarkoittaa myös mahdollisuutta spekuloida: kuka tuo vaasalainen oikein on?. Mitä hän tekee työkseen? Onko hän ”vain” tavallinen vaasalainen vai tietääkö hän enemmän kuin tavikset?
Lähipäivinä on tarkoitukseni luoda tälle päiväkirjalle sen visuaalinen ilme. Se ei ole kovin helppoa, sillä blogger-templatit eivät tarjoa kovin isoja mahdollisuuksia omille virityksille.
Olisin tietysti voinut valita ns. tavallisen sivuston blogin asemsta. Päädyin kuitenkin tähän ratkaisuun käytännön syistä. Nyt minulla on mahdollista muonittaa sivua, missä tahansa liikunkin - Suomessa, ulkomailla, jopa autosta. .
1Kommenttisi:
Toivotan onnea uudelle blogille!
Lähetä kommentti
<< Home